Sormet
Eräänä päivänä ne työntyivät postiluukusta sisään. Ne eivät olleet millään tavalla merkilliset. Ensin ajattelin, että joku naapureistani tekee omituista pilaa. Katsoin ovisilmästä, mutta rappukäytävässä ei ollut ketään. Samassa sormet vetäytyivät postiluukusta takaisin ulos. Avasin oveni, mutta rappukäytävä oli tyhjä. Seuraavana päivänä ne palasivat. Ne näyttivät pidemmiltä. Lähestyin niitä, tällä kertaa keittiökauhan kanssa, mutta sormet vetäytyivät jälleen pois. Tätä jatkui viikkoja. Päivä päivältä sormet pitenivät, päivä päivältä ne pakenivat, kun lähestyin niitä. Koskaan käytävällä ei näkynyt ketään. Eräänä päivänä, kun sormet ylsivät jo pitkälle eteiskäytävään, ne alkoivat liikkua. Edestakaisin, kuin havitellen jotakin. Havitellen minua. Lähestyin niitä puutarhasaksien kanssa katkaistakseni ne, mutta jälleen sormet liukuivat ulos, läväyttäen postiluukun perässään kiinni. En ollut nukkunut kunnolla siitä asti, kun sormet ilmestyivät, ja aloin olla kauhuissani...