Hurme-Gourmet

 Rüdiger nosti lasin huulilleen ja siemaisi. Täyteläinen, tummasävyinen, hieman metallinen maku täytti hänen suunsa ja sai hänen kielensä tanssimaan. 

"Herkullista!" Rüdiger julisti. Hän oli valmistanut itselleen illallista hieman juhlavammin kuin hänellä yleensä oli tapana. Olihan sentään sunnuntai. Hän oli aina pitänyt sunnuntaista. Silloin oli aikaa aterioida pitkän kaavan mukaan. 

Hän oli paistanut lihan vain kevyesti ruskistamalla, sillä raakana liha oli parhaimmillaan. Hän oli metsästänyt paistin itse, ja nyt se oli hänen ruokasalinsa pöydällä kaikessa komeudessaan. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi siihen käsiksi. 

Rüdiger tarttui veitseensä ja alkoi leikata. Lihasneste ja veri valuivat ihanina helmeilevinä virtoina, kun hänen veitsensä upposi mehevään lihaan. Rintapala irtosi helposti, ja hän nosti sen lautaselleen. 

"Oikein kunnon metsästäjänleike", Rüdiger naureskeli itsekseen, kun hän työnsi lihanpalan suuhunsa. Se oli sanoinkuvaamattoman makoisa. Mehukas ja aistillinen. Hän ei voinut itselleen mitään, vaan ahmi pihvinsä kuin nälkäinen susi. Kiihkeänä ja ahneena. Hän kaatoi itselleen dekantterista toisen lasillisen tummaa, punaista, paksua nestettä ja antoi sen virrata alas kurkustaan. Se maistui kuin taivaiden nektarilta. 

Rüdigerin nälkä ei ollut vielä kyltynyt. Hän otti jälleen veitsensä ja aikoi leikata seuraavaksi reisipalan.

Hänen harmikseen tämä olikin varsin äänekäs paisti. Se huusi ja kiroili ja rukoili, kun hän yritti kaivertaa reidestä sopivaa viipaletta. Ja voi luoja sitä mylvimistä, kun hän oli aiemmin liekittänyt pintaa kevyesti kaasupolttimella! 

"Ole nyt hiljaa siinä!" Rüdiger älähti ja työnsi paistin suuhun omenan. Valitettavasti se ei juurikaan rauhoittanut hänen ateriaansa, sillä nyt tämä riehui ja potki, ja Rüdigerilla oli vaikeuksia saada leikattua reidestä lihassyiden mukaisesti. 

"Olisi pitänyt kiinnittää tämä paremmin", Rüdiger voivotteli, kun osui hermoon ja paistin jalka valahti hervottomaksi. Se jäi sätkimään pöydälle, ja Rüdigerin leikkaustyö vaikeutui entisestään. Mutta hän ei aikonut luovuttaa.

"Syön sinut sitten vaikka pieni pala kerrallaan!", hän uhosi ja iski veitsensä toiseen reiteen. Paisti korahti ja sen silmät kääntyivät ympäri. Siitä Rüdiger saikin oivan idean! "Silmät! Niitä en olekaan vielä maistanut!" hän huudahti ja kiskoi veitsensä irti paistin jalasta, lähestyen tämän päätä. 

Ach, mutta olisivatkohan silmät kuitenkin parempia hieman liekitettyinä, hän mietti, ja tarttui jälleen kaasupolttimeensa.